Tiedätkö, missä ajatuksesi ja ideasi ovat tahkomassa rahaa?

Tiedätkö, missä ajatuksesi ja ideasi ovat tahkomassa rahaa?

On tavallista tykästyä omiin ajatuksiinsa siinä määrin, että ne kokee arvokkaiksi jo ennen kuin ns. Proof of Value – tilanne on todennettu.

Rahanarvoisilta vaikuttavia ajatuksiaan varjelee siinä mielessä mielellään huolella, että ei tulisi antaneeksi ilman korvausta mitään sellaista, josta voi itsekin rahallisesti hyötyä. Tämä on täysin inhimillinen tapa ajatella.

Ihmiset pitävät salaisuuksista,
miksi me muuten säilyttäisimme sellaisia?

 

Pitääkö salassapito-
sopimus allekirjoittaa?

Jonkin aikaa liike-elämässä toimineena olen huomannut ei-edes-niin-kovin-karkeasti kahta erilaista koulukuntaa, mitä tulee liiketoiminta-ajatuksista ja kaikesta jo olemassa olevan liiketoiminnan kehittämiseen liittyvistä ideoista keskustelemiseen.

Eräät ihmiset kertovat mielellään kaiken oma-aloitteisesti ilman filtteriä ja salassapitosopimusta tarjotessa kieltävät tarpeen sille.

Toiset taas aloittavat kysymällä pitäisikö salassapitodokumentti allekirjoittaa, jotta voidaan keskustella vapaasti tai jopa tarjoavat omaa mallipohjaansa asian jouduttamiseksi.

Myös asiantuntijoita [1] olen tavannut samalla tavalla kahta koulukuntaa.

Eräät painottavat sitä, että kukaan ei tule kenenkään ideaa varastamaan koska ketään ei joko kiinnosta riittävästi, kenelläkään ei ole oikeita resursseja, ideassa ei varmasti ole mitään uutta tai jos heitä kiinnostaa, he lähestyvät sinua VC-tyyppisesti rahoitustarjouksen kanssa.

Toiset taasen peräänkuuluttavat liikesalaisuuksia tai sellaisiksi kehittymisen mahdollisuutta, jolloin on paitsi keskeistä, yksinkertaisesti kaukonäköistä varautua asiaan kirjallisella sopimuksella.

Milloin kasvuhakkerointi-
toimisto voi olla avuksi?

Asiakkaidemme ja potentiaalisten asiakkaidemme kanssa keskustellessa on molemmin puolin aina ymmärrettävä se, että voimme ainoastaan auttaa sellaisessa asiassa, jonka tiedämme. Tämä pätee koko asiakkuuden ajan, ei pelkästään aloituspalaverissa.

Voimme vastata vain tarpeeseen, jonka olemassaolo meille kerrotaan.

Voimme esittää ratkaisuvaihtoehtoja ainoastaan ongelmiin, jotka meille kuvaillaan.

Se on ehkäpä etäisesti verrattavissa lääkärikäyntiin siinä mielessä, että lääkärikin voi ainoastaan tarjota apua potilaalle, joka kertoo missä kohtaa kipu tuntuu.

Ei tarvitse osata (ja kuulemma useat lääkärit arvostavatkin, jos niin ei tee) yrittää antaa mitään omaa diagnoosia.

Riittää kun on avoin ongelman paikasta ja suuruudesta. Sattuuko paljon vai vähän.

Ammattilainen tekee oman diagnoosinsa oikein suhteutetuista toimenpiteistä.

Mitä on rajattu riskinhallinta?

Kuten lääkärit, myös me asiakkaan ajatusten rahaksi muuntamistoimenpiteitä (=markkinointia) toteuttavat tahot, konsultoimme välillä jotakuta, jonka koemme itseämme enemmän asian kanssa painineeksi tai muuten vaan sillä hetkellä vähemmän kuormitetuiksi tahoiksi.

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa alihankkijoiden käyttämistä.

Mikäli emme näppäile jokaista sisällön palasta, tuota jokaista videofreimiä tai nappaa jokaista valokuvaa itse, hyödynnämme aina mielestämme asiaan parhaiten soveltuvaa alihankkijaa.

Alihankkijoilta edellytämme aina samaa sitoutumisen tasoa, kuin minkä itse solmimme asiakkaamme kanssa. Yleisesti ottaen tämä tarkoittaa sopimuksia, joihin sisältyy sanktio.

Se on yksinkertaisesti järkevää riskien hallintaa – kaikkien kannalta.

Näin siksi, että jos jotain todella kurjaa ja jotain sellaista mitä kukaan ei tietenkään toivonut, sattuisi kaikesta huolimatta tapahtumaan, jokaisella asianomaisella on kirjallisena edes jonkinlainen vakuutus siitä, että jos moka tuli, se täytyy korvata.

Ei toisin sanoen olla ihan tyhjän päällä, vaikka lattia ei täysin aukoton olisikaan. Vähintään nähdään, missä kuoppa on, jos sellaisen muodostumiselle täytyy jättää mahdollisuus.

Siksi onkin välillä mielenkiintoista törmätä tahoihin, jotka ovat valinneet olla antamatta minkäänlaisia vakuutuksia mistään.

Tiedätkö, missä ajatuksesi tekevät rahaa?

Aivan vastikään etsimme lisää kumppaneita alihankkijaverkostoomme ja törmäsimme tahoon, joka on varmasti erittäin pätevä alallaan eikä meillä ole mitään syytä epäillä heidän osaamistaan, luotettavuuttaan, kokemustaan tai mitään muutakaan.

Toimintatapamme olivat kuitenkin pieneltä, mutta sitäkin kriittisemmältä osin erilaisia.

He olivat vastahakoisia antamaan toiminnalleen – eivät meidän, eikä siten meidän asiakkaammekaan suuntaan – minkäänlaista vakuutusta siitä, että huononakin päivänä heillä on kaikkien intressi etusijalla ja ns. asiakashygienia mielessä.

Kyseinen toimija ilmoitti meille, etteivät he kirjoita, eivätkä ole koskaan kirjoittaneet salassapitosopimusta, joka sisältää sanktion.

Se ei sinällään ole kovin yllättävää, sopimussakkolausekkeesta välillä neuvotellaan puolin ja toisin. Lähes aina neuvottelut kuitenkin päätyvät yhteistyöhön.

Tämä toimija ilmoitti, että he eivät vaadi myöskään omilta alihankkijoiltaan salassapitosopimuksia.

Tuo keskustelu päättyi nopeasti siihen, että kerroimme arvostavamme heidän näkökulmaansa, mutta että meidän toimintatapamme eivät valitettavasti kohtaa.

Miksi näin ”jyrkkä” lopetus meidän taholtamme?

Miksi asiakashygienia on meille tärkeää?

Kun kauan toiminut yritys kertoo ettei edellytä keltään, myöskään omilta alihankkijoiltaan salassapitosopimuksia, me kuulemme oikeastaan ainoastaan, että ”otamme mielellämme kaiken tiedon vastaan, mutta emme anna mitään takeita siitä kenelle se päätyy tai mitä he tekevät niillä tiedoilla”.

Toisin sanoen me, eivätkä myöskään meidän asiakkaamme voi mitenkään tietää minne tiedot päätyvät tai kuka niistä hyötyy.

Luonnollisesti yhtälö ja tarjous kuulostaa sanalla sanoen mahdottomalta. Ymmärrämme argumentin siitä, että luottamus on kaiken A ja O. Tietenkin on.

Kuitenkin peräänkuulutamme sitä vertausta vakuutukseen.

Kyllä me lähtökohtaisesti luotamme isoon ja vakavaraiseen vakuutusyhtiöön(kin) kun he kertovat meille, että korvaavat kotimme mikäli jotain tapahtuisi. Siitä huolimatta arvostamme sitä, että meillä on asiasta paperi – kyseessä on kuitenkin meidän kotimme.

Samoin luotamme lähtökohtaisesti pankkiin siinä, että he veloittavat tililtämme lainapapereihin merkityn summan, ei enempää (eikä vähempääkään).

Niinikään luotamme päiväkotiin siinä, että palvelusopimuksen mukaisesti lapsemme on tervetullut sinne joka aamu.

Yhteiskunnassa on paljon asioita, joihin lähtökohtaisesti luotamme.

Ilman tuota perustavanlaatuista luottamusta olisi mahdotonta toimia, saati suunnitella elämää seuraavaa päivää kovin paljon pidemmälle.

Poikkeuksetta meillä on olemassa kaikista edellä mainituista palveluista jonkinlainen paperi, jota kumpi tahansa osapuolista voi tarvittaessa hyödyntää, jos jommalta kummalta olisi unohtunut millaisesta toimintatavasta sovittiin.

Meidän asiakkaistamme puhuttaessa on kyseessä meidän maineemme ja toimeentulomme. Siksi me tahdomme luoda kaikille osapuolille tunteen tietystä turvasta.

Onko se turva kaiken kattava, yksiselitteinen ja absoluuttinen – Luonnollisestikaan ei.

Paperille kirjattuna – sanktioineen – se turva on kuitenkin uskottavampi kuin muistinvarainen kertomus.

Tulemme jatkossakin pitämään asiasta kiinni ja tarvittaessa hylkäämään kumppanuudet, jotka eivät vakuuta.

[1] Asiantuntijoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä ihmisiä, jotka ovat mukana esimerkiksi seitsemässä eri yrityksessä ja perustamassa kahdeksatta tai ovat onnistuneesti keränneet pari rahoituskierrosta tai esimerkiksi liiketoimintakauppoihin erikoistuneita juristeja.

Lisää aiheesta: